Tässä vuoden 2014 tähänastiset valmistuneet tilarit. Powerpolleja on ehtinyt tänä vuonna valmistua kuusi kappaletta, seitsemäs odottaa silmäpilkkuja, keppiä ja varusteita keittiön hyllyssä :)
Tammikuun ensimmäinen tilari oli Tepon tyttärelleen tilaama vuonohevonen:
Vaikka harja on
erittäin työläs, sydämeni sulaa aina uusille pystyharjoille. Malli onnistui erittäin hyvin, ja uusi tummennosainekin toimi moitteettomasti. Olen tyytyväinen :)
Varusteiksi tilattiin englantilaiset suitset, ja myöhemmin niihin toivottiin vielä karvapehmustetta. Pitkään aikaan en ollutkaan pehmusteita väsännyt. Lisäksi hepolaiselle lähti matkaan vielä vaaleanpuna-valkoinen lankariimusetti.
Seuraavaksi oli vuorossa Nooran keskiruskea newforestinponi:
Mielestäni tälle ponille sopivat erittäin hyvin tummennokset, ja siksi teinkin ne omin lupineni, vaikka tilaajan kanssa ei niistä ollut puhettakaan. Ostoskassista sattui löytymään juuri oikean sävyiset välineet. Onneksi tilaajakin piti niistä. :)
Varusteiksi tilattiin mustat meksikolaiset suitset. Tummennostarvikkeiden kanssa samalla ostosreissulla mukaan oli tarttunut läjä uusia kivan värisiä strasseja, joita laitoin piristämään suitsien ilmettä.
Seuraavaksi tuli vuoroon ehdoton suosikkini, Elkun liinakko suomenhevostamma. Suokeissa vain on sitä jotakin:
Tämän hevosen olettekin tavanneet Ratsutalli Powerpollen etusivulla. Tamman lempeä ilme herättää tietynlaisen luottamuksen. Merkistä pidän kovasti, se sopii hevoselle. Rotu- ja sukupuolileima ovat mielestäni myös oivalliset, tämän hevosen soisin käyvän näyttelyissä (ja kuten huomasin, se oltiinkin ilmoitettu SM-kisojen näyttelyyn).
Varusteiksi tilattiin ruskeat meksikolaiset suitset, joihin laitoin myös strasseja. Niillä saa niin kivasti uutta ilmettä koko kokonaisuuteen!
Sitten seurasi kaksi friisiläistä, joista ensimmäinen oli Pinjan:
Malliltaan hevonen oli kiva, siinä oli sitä jotain, mikä teki siitä friisiläisen. Rodulle ominainen pitkä harja oli tosiaan melkoisen ärsyttävä tuulisella kuvaushetkellä, asettelusta ei ollut
mitään hyötyä. No, ainakin kuvista näkyy miten paljon harjaa todellisuudessa on! :)
Riimusettiä ei hevoselle tilattukaan, mutta valkoiset meksikolaiset lähti mukaan. Strassit olivat mielenkiintoisia, ne vaihtavat väriä eri kulmasta katsottaessa. Mielestäni ne sopivat hyvin kokonaisuuteen, kun hevosessa ei muuta värikästä ole.
Toinen oli Annin:
Tätä yksilöä oli kyllä huomattavasti helpompi kuvata, pitkä harja ja kova tuuli kun eivät oikein sovi yhteen. Anni toivoi alunperin friisiläistä pikkuhevosena, mutta en ollut halukas tekemään, friisiläinen kun luonnossakaan ei ole mikään pikkuhevonen. Anni suostui, ja hevonen oli kuulemma voittanut näyttelytkin heti alkuun uudessa kodissaan. :) Onnea heille!
Tällekin hepalle tehtiin valkoiset meksikolaiset suitset, joihin laitoin myös niitä samoja strasseja sekä otsapantaan että turpahihnaan. Lisäksi mukaan lähti liilansävyinen lankariimu, jossa oli niskassa pehmuste. Riimunaru oli myös liila.
Seuraava olikin jo edellisessä postauksessa esiintynyt shetlanninponi. :)
Kiitos kaikille kysymyksistä! Olen kirjannut niitä ylös ja miettinyt hieman vastauksia niihin. Vielä niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi kokonaisen postauksen tekemiseksi, joten antaa tulla vaan! Mieluummin liikaa kuin liian vähän ;)
-Hanna
